2007 kesällä painoin 142 kiloa ja rasvaprosenttini oli 42%. Söin pizzaa joka toinen päivä ja joka toinen päivä olin Hesburgerilla tai Mäkkärissä syömässä. Join kolme litraa Coca-Colaa päivässä, melkein pesin hampaatkin sen kanssa. Fazerin sinisen suklaalevyn söin päivittäin jälkkäriksi. Jäätelöä söin litroittain joka viikko ja irtokarkkiakin kului melkoisia määriä. Liikuntaa harrastin sohvan ja jääkaapin välillä. Se oli minun elämää kauan sitten.

Olin pelkkää rasvaa koko äijä.

Kunto nolla, itsetunto nolla. Kenkiä en saanut jalkaan ilman taistelua, selkääni särki joka päivä ja vatsani oli sekaisin jatkuvasti. Elämäni oli melko surullista päivästä toiseen, häpesin itseäni todella paljon enkä liikkunut koskaan missään ilman paitaa.

2007 oli kuuma kesä kun heräsin eräänä aamuna kesälomaltani ja nousin istumaan sänkyni laidalle selkäkipujen kanssa. Katselin isoa mahaani ja tuijotin kyllästyneenä sitä valtavaa palloa. En nähnyt mitään muuta kuin valtavan määrän rasvaa. Nousin lopulta ylös ja suuntasin vessaan, siinä samalla tunsin kuitenkin jotain erilaista.

Flippasin valot päälle ja tuijotin peilistä sitä mörköä suoraan silmiin. Vannon, että näin jonkun välähtävän sen ison mörön silmissä. Näin jotain mitä en ollut koskaan nähnyt aikaisemmin. Näin silkkaa raivoa ja päättäväisyyttä jossain silmien takana. Oli tullut aika tehdä muutos KAIKKEEN, olin vihdoinkin tullut siihen pisteeseen aikuisiälläni. Olin vasta vähän päälle 30 vuotta ja toinen jalka jo haudassa.

Minulla napsahti kytkin päässäni toiseen asentoon siinä ohikiitävänä hetkenä. Heräsin todellisuuteen vihdoin ja viimein. Minun oli muututtava. Miten sain painon pois, miten laihduin 65 kiloa? Muutin elintapani siitä aamusta lähtien.

Niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin. Lopetin roskan syömisen kertalaakilla ja aloin liikkumaan. Ei siinä ole mitään muuta salaisuutta.

Minä PÄÄTIN!

2007 ei ollut YouTubea, ei ollut Googlea, ei ollut Facebookkia, ei ollut personal trainereita. Ei ollut mitään mistä olisi voinut katsoa mallia, kaikki piti itse keksiä. Joten olin kävelevä laboratorio itselleni. Jos söin näin, keholleni tapahtui näin. Jos liikuin näin, keholleni tapahtui näin. Opettelin kaiken kantapään kautta. Lähestymistapani toimi ja tulosta tuli.

2007 joulukuussa olin 30 kiloa kevyempi, jonka näet ylläolevasta kuvasta. 2008 kesällä olin 50 kiloa kevyempi, joten otin vuodessa 50 kiloa pois. 2021 helmikuussa olin tuosta möröstä 65 kiloa kevyempi. Rasvaprosenttini oli laskenut 42% aina 13% saakka.

2008 muutama salituttu kysyivät minulta erään treenini päätteeksi: ”Neuvoisitko heitäkin, koska selkeästi näytät tietävän mitä teet?”.

Lupasin auttaa sillä pienellä tietotaidolla mikä minulla oli silloin. Ja yht’äkkiä siitä tulikin minun elämäni suurin palo, minun oli autettava muita ihmisiä. Personal Trainer syntyi tuon yhdeen kysymyksen aikana, en vain tiennyt sitä vielä silloin.

Loppuvuodesta 2008 minulla oli jo useampi salituttu asiakkaana ja perustin lopulta toiminimen 2009 kysynnän kasvaessa.

Valmennus on minun elämäntyöni, tämä se juttu jota minun pitää tehdä ikuisesti. Tätä tehtävää varten minä olen täällä.

Matkan aikana olen perustanut parikin salia Suomeen, pari CrossFit-salia, Ruokatauon, Naantalin Noston ja paljon muutakin. Kirjoitin kirjan Rasvanpolttokeittiö. Teen myös sivuprojekteja aina kun ehdin: CV pohja ja paitapaino. Myös muita sivujuttuja kehittelen tänä vuonna, koska elämässä pitää olla aina mielenkiintoista tekemistä.

Markku | markku(at)ruokatauko.fi

Ps. Tule seuramaan minua henkilökohtaiseen Instagramiini.

Ps. Olen ollut Iltalehdessä, Aamulehdessä, paikallislehdissä monta kertaa. Tuossa alla juttu 2010 muistaakseni…