Miten minusta tuli personal trainer?

Miten minusta tuli personal trainer? No se onkin merkillinen tarina. Minusta tuli PT tietämättäni! 

Kaikista hauskinta tässä on se, että minulla on jopa pientä päiväkirjaa olemassa urani alkupuolelta. Joten ehkäpä kerron tässä kohtaa nyt pienen tarinan. Toivottavasti tämä tuo hyviä fiiliksiä sinun päivääsi.

17.10.2007 olin iltapäivällä Helsingissä, olin juuri myynyt uudelle asiakkaalleni kohtalaisen määrän seripainoväriä. Keikka oli ollut hyvä, euroja tulisi kilisemään taskuuni jälleen. Tunsin miten kylmä tuuli puhalsi ja lehdet lensivät ilmassa, hyvien fiiliksien sijaan minulle tuli kyllästymistä mieleeni. En saanut iloa onnistuneista kaupoista.

Avasin autoni oven ja istuin kuljettajan penkille. Jotenkin myyntitykin elämän vaikutti järjettömän tylsältä juuri sillä hetkellä. Katsoin hajamielisesti ja tylsistyneenä eteeni. Halusin jotenkin panostaa itseeni enemmän. Minulle tuli syvä kyllästymisen fiilis.

Katsoin itseäni silmiin taustapeilistä. Peilistä tuijotti jo melkoisen erilainen mies takaisin. Olin treenannut läpi kesän sekä syksyn erittäin aktiivisesti ja olin tiputtanut painoani jo yli 20 kiloa. Kehoni oli muuttunut rajusti tuossa ajassa.

Olin hoikempi ja olin saanut kiristää farkkujeni vyötä jo kolme reikää pienemmälle! Turvotus kasvoistani oli laskenut. Kuntoni oli noussut järkyttävän paljon, en puuskuttanut enää portaissa. Toki ylipainoa oli vielä vaikka kuinka paljon, mutta ulkoinen olemukseni oli muuttunut pari pykälää urheilullisemmaksi. Itsetuntoni oli noussut samalla kohisten ja hymyilin paljon enemmän. Tiesin olevani oikealla polulla ja halusin mennä eteenpäin. Tämä muutos tuotti minulle suunnattomasti iloa.

Kuvassa vanha seripainoni Espoossa 2007.

Minulla ei ollut muuta sovittua ohjelmaa sille päivälle, jotain päätin lähteä kohti Espoota ja kotisalilleni Matinkylään.

2007 lokakuussa Espoon Matinkylässä oli CMS-ketjun sali (nykyään Forever) ja tämä toimi usein tukikohtanani työreissuilla. Saapuessani kuntokeskukseen huomasin kahden salitutun olevan samaan aikaan treenaamassa vapailla painoilla. En tuntenut näitä kahta herrasmiestä nimeltä, enkä ollut koskaan jutellut heidän kanssaan. He kuitenkin olivat hyvin usein treenaamassa päivisin samaan aikaan kuin minä. Nyökkäsin jälleen heille ja sain molemmilta nyökkäyksen takaisin. Tämä on suomalaisten miesten smalltalk. Muuta ei tarvita.

Halusin lämmitellä lyömällä nyrkkeilysäkkiä. Pistin hanskat käteen ja pommitin säkkiä noin 10 minuuttia. Lämmittelyn jälkeen vilkaisin treenivihkoani. (Minulla on edelleen tämä vihko tallessa!).

Tänään oli ohjelmassa maastavetoa, boksihyppyä ja punnerruksia. Tulisin tekemään 15 minuuttia taukoamatta toistoja kaikista kolmesta liikkeestä. Latasin tankoon 60 kiloa ja asettelen penkin hyppyalustaksi tangon viereen. Kaikki näytti mielestäni hyvältä, joten käynnistin kellon.

Minulla oli erinomainen treenifiilis ja päätin vetää koko treenin hirmuisella asenteella läpi. Kiskoin maastavetoja, hypin laatikolle ja punnersin. Ähelsin, kiroilin, puuskutin ja pidin hauskaa. Nautin suunnattomasti liikkumisesta ja treenin aiheuttamasta hyvästä olosta sen jälkeen. 15 minuuttia myöhemmin istahdin alas penkille erittäin tyytyväisenä ja silmäilin kirjanpitoani treenistä, samalla pyyhin hikeä kasvoiltani pyyhkeelläni.

Kuvassa Lohjan CMS-salilla joskus 2009. Tässä kuvassa olen 50kg hoikempi ja tuore kuntosaliohjaaja.

”Mitä ihmettä tuo on?” toinen herrasmiehistä kysyi selkäni takana ja hätkähdin kysymyksestä. Hän oli hiipinut taakseni huomaamatta.

”Se oli toiminnallista settiä.” vastasin kohteliaasti takaisin ja hymyilin leveästi.

”Sä vedät niin eri tyylillä kuin muut ja se näyttää toimivan, sä olet laihtunut ihan vitusti!” toinen miehistä sanoi minulle.

”Nojoo, tämä on aika erilaista.”

Minulla välähti.

”Jos haluatte treenata mukana, niin tulkaa messiin ensi viikon maanantaina samaan aikaan? Vedetään se treeni yhdessä ja mä autan!”

Molempien miesten ilme kirkastui.

”No helvetti! Mehän tullaan! Sovittu! Se näyttää niin tehokkaalta!” toinen vastasi takaisin.

Tämä toisen miehen vastaus muutti kohtaloni tietämättäni. Valmentaja syntyi tuon lauseen aikana. En vain tiennyt sitä vielä sillä hetkellä. Mutta ensimmäinen kipinä valmentamiseen syttyi tällä sekunnilla 17.10.2007 klo 13:30. Kipinä, joka tulisi leimahtamaan liekkeihin myöhemmin. Se syntyi näiden kahden herrasmiehen vastauksesta minulle.

Nostetaan kissa pöydälle. Mielestäni 99% kuntosalikävijöistä eivät tiedä mitä he ovat tekemässä siellä ja miksi he ovat salilla. He ovat salilla, koska kaikki muutkin ovat siellä. He ovat kuulleet ja lukeneet, että salilla pääsee kuntoon. He seuraavat massaa ja 2007 ihmiset seurasivat eri Fitness-lehtien sekä naistenlehtien artikkeleita kuntosalitreeneistä. Lehdet kuitenkaan eivät saa ihmisiä kuntoon. Hyödyttömän informaation seurauksena nämä samat ihmiset tekevät täysin turhia juttuja vuosia saamatta mitään aikaiseksi.

Kokemuksellani voin sano, että ongelmana oli oikean tiedon puute ja sen soveltaminen käytäntöön. Ja jos tietoa oli, sitä ei osattu tulkita oikein 2007.

Mielestäni tilanne ei ole parantunut yhtään vaikka nyt olemme vuodessa 2023. Ennen otettiin bodauslehti kouraan ja kopioitiin kaikki mitä siinä oli. Nykyään katsotaan Tiktokista influensserin treeni ja kopioidaan se kokonaan. Sitten vain pumpataan jotain epämääräistä ja ihmetellään miksei tulosta synny.

Samaan aikaan ravinto ja uni ovat täysin pielessä. Ei treenaus muuta pätkääkään kehoa. Treenit ovat kirsikka kakun päällä. Kaikki lähtee ravinnosta, unesta ja stressinhallinnasta. Tätä vain ei kerrottu koskaan lehdissä tai somessa, koska se ei olisi myynyt niitä.

Ne olivat niin tylsä aihe. Kannessa oli aina uusi mullistava ohjelma, jonka piti vaikuttaa milloin mihinkin lihakseen ja aina piti mukamas tulla käänteentekeviä tuloksia. Ja paskat, ne oli aina silkkaa huijausta mutta ne myivät lehtiä.

Kuntosalit olivat täynnä näitä sankareita, jotka tekivät sitä samaa vuodesta toiseen. Nämä tyypit eivät koskaan muuttuneet, he olivat aina samannäköisiä. He tahkosivat samoja juttuja aina vaan. Heillä oli olemattomat voima- ja kuntotasot. Mutta saipahan kertoa kotona ja töissä, että tuli taas käytyä salilla, vaikka siitä ei ollut mitään hyötyä. He olisivat varmaan saaneet parempia tuloksia siirtymällä vaikka ulos kävelyyn.

Mutta se tilityksestä. Näin alkoi minun PT-urani lokakuussa 2007. Tajusin sen vasta viikkoja myöhemmin, että aloin odottamaan jokaista maanantaina jolloin sain treenata näiden kahden herrasmiehen kanssa. Huomasin nauttivani ohjaamisesta enemmän kuin mistään muusta. Loppu onkin sitten historiaa.

Mutta en koskaan oppinut tietämään heidän nimiään. He jäivät ikuiseksi mysteeriksi kun muutin lopulta Espoosta pois.

Joten jos herrasmiehet sattuvat jostain ihmeen syystä lukemaan tämän blogipostauksen, kiitos kaikesta.

PS. Olen haastanut itseni tuottamaan 100 artikkelia 2023 aikana tähän blogiin. Tämä on haasteeni 36/100 artikkeleista. Tämä blogi kannattaa laittaa seurantaan, paljon luettavaa tulossa.